Tekeepä mieleni jatkaa eilisestä. Erityisesti Ranskassa asuessani pisti silmään paikallisten ammattiylpeys. Siitä varmasti mainitsinkin vaihto-oppilaan blogissa silloin. Vaikutti siltä, että vaikkapa marketin kalatiskin myyjälle oli todella kunnia-asia tuntea tuotteensa hyvin ja pitää huolta siitä, että kalat ovat tuoreita. Kerran todistin, kuinka toinen asiakas kysyi kalan tuoreudesta epäilevästi ja myyjä tuohtui niin, että antoi minulle puolet ylimääräistä… Torilla hedelmäkauppias poimi sopivan kypsät hedelmät sen mukaan, milloin asiakas niitä aikoi syödä.
Valitettavasti täällä koto-Suomessa saa todistaa usein aivan päinvastaista. Kalatiskillä ollaan kyllä tuohtuneita tuoreustiedusteluista, mutta siksi, että asiakkaan tulisi mukisematta hyväksyä pakastettu, Thaimaaseen rahdattu, sulatettu, perattu, uudelleenpakastettu, sulatettu ja tuoreena myytävä mössölohi tuoreen korvikkeeksi, sillä kauppiashan myy sitä työkseen ja minä asiakkaana olen vain harrastelija. Kerran lounaskuppilassa huomautin pilaantuneista kurkkuviipaleista salaatissa, johon vastaukseksi sain, että se johtuu liian kylmästä kylmiöstä! Pitikö ne kurkut sitten sinne laittaa? Ja pitikö ne salaattiin tunkea pilaantuneina? Joskus niin toivoisi, että ihmiset töissään ajattelisivat kokonaisuutta ja työnsä merkitystä eikä vain sitä, mitä on käsketty.
Ollaan ylpeitä siitä, mitä tehdään, koska teemme sen niin hyvin! Työn onnea kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti