keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Notkeasti avoimina

Kaksi avointa kirjettä suomen kansalle: timoerkki on puhunut, ugh.

Olisipa kiva tietää, kuka näitä tehtailee? Eilen myös keskustellessani yhden tutun kanssa juuri puhuimme siitä, kuinka välillä tätä graafista suunnittelua tekee aika toistaitoiset tekijät (tässä tilaajat). Näissä hesarin ilmoituksissa ei ole sinänsä mitään vikaa, ovat vähän tylsän näköisiä, kansanomaisen oloisia, mikä lienee tarkoituskin. Vika on vain siinä, että ne ovat toistensa kaltaisia.

Jokin aika sitten minulle soitettiin, että olisi töitä. Jokin firma haluaisi kokeneen, hyvinkoulutetun graafikon kokoaikaiseen työhön kolmen kuukauden määräajaksi. Soittajan mielestä olisin sopiva kandidaatti. Työ kuulosti mukavalta, keskikokoisen firman taiteellisten tarpeiden tyydyttämiseen yhden ihmisen työpanos olisi aika sopiva. Varmasti hoitaisin homman hyvin, eikä minua juuri silloin pätkän lyhyyskään olisi haaitannut. Kokeneena tekijänä pystyisin hyppäämään puikkoihin kevyellä "missä on vessa" -tason perehdytyksellä. Soittaja kysyi palkkatoivettani ja esitin korkeakoulutetulle maltillisen 3500 e/kk, johon hän huokaisi, että tätä hän vähän epäilikin… Tivasin, paljonko työstä kyseinen yritys olisi valmis maksamaan. Pari tonnia, kuulemma.

Jos etusivun ilmoitustila Hesarissa maksaa listahinnalla noin 50.000 euroa, kannattaako ilmoitus teettää kahden tonnin kuukausipalkalla? Minkätasoisen tekijän yritys kuvittelee saavansa sillä rahalla? Pikakoulutetun, kokemattoman nuoren, joka osaa käyttää ohjelmia? Ehkä jonkun taloushallinnon ammattilaisen, jolla olisi kova hinku opetella? Valitettavasti jälki voi sitten olla aika kamalaa. Viimeisen vuosikymmenen aikana graafista suunnittelua on opetettu lähes jokaisessa opistossa, mitä maasta löytyy. Syynä on se, että aine on suosittu ja antaa opistosta moternin vaikutelman. Niinkuin olisi koko paikan atmosvääri kohdillaan. Noilla kursseilla yleensä opetetaan ohjelmien käyttöä, eikä juurikaan suunnittelutaitoja, värioppia, typografiaa tai painotekniikoita. Joissain paikoissa on toki hyvä opetus, mutta jotkin ovat minusta nuorten vedättämistä. Annetaan ymmärtää, että koulutuksen jälkeen olisi pätevä tekemään suunnittelutyötä, vaikka ei ole annettu riittävää opetusta. Itse valmistuin aikanaan "hyvästä koulusta", käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta, jossa kolme vuotta pyörittiin ja silti sain opetella todella paljon ihan itse koulun jälkeen asioita, joista ei vain koulussa ollut puhettakaan. Toki alakin on kokenut valtavan mullistuksen sitten 90-luvun alun.

Tässäkin asiassa säästäminen tulee kalliiksi. Kun otetaan halpa tekijä, tarvitaan paljon ohjausta ja jälki on silti huonompaa, kuin jos olisi vähän paremmin palkattu, itsenäisempi tekijä, joka osaa hommansa. Tuntuu myös olevan niin, että ei millään ehditä tehdä asioita kunnolla, mutta aina on aikaa tehdä uudestaan. Hyvää suunnittelujälkeä saa vain ajan kanssa. Toisaalta tekijä tarvitsee aikaa oppiakseen hyväksi (eikä kukaan ole valmis), toisaalta jokainen projekti tarvitsee aikansa tullakseen hyväksi. Ensimmäinen kierros on jotain sinne päin, seuraava jo parempi ja kolmas alkaa olla jo kelpo juttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti