Kävi sellainen mäihis, että kaverin kanssa voitetiin suunnittelukilpailu. Sehän ihmistä lämmittää :D Lauantaina sain kaverilta viestin asiasta, järjestäjä oli lähettänyt hänelle, kilpailutyön alkuperäiselle lähettäjälle viestin. Kutsussa pyydettiin saapumaan paikalle Tampereelle maanantai-illaksi viimeistään puoli yhdeksän. Mukaan oli liitetty pääsylippu tapahtumaan.
Kumpikin sitten viestitimme järjestäjille, että meitä oli kaksi tekemässä projektia, tämä oli mainittu työtä jättäessä ja saapuisimme molemmat paikalle. Järjestäjä lähetti minulle viestin ja pääsylipun sunnuntai-iltana yhdentoista aikaan. Kyseltyäni sain myös illan ohjelman.
Paikalle saavuttuamme buffet-pöytä notkui ja tanssiesitys nostatti tunnelmaa. Palkintojenjako olikin pieni yllätys: järjestäjä ei vieläkään tiennyt, että meitä oli kaksi. He olivat varautuneet yhdellä plakaatilla ja pyysivät vain kaverini vastaanottamaan palkintoa. Noh, meitähän olikin kaksi, mikä tuntui hieman nololta järjestäjän kannalta: viesti ei ollut mennyt perille. Saimme esitellä projektimme lyhyesti ja kertoa yleisölle, että olemme tehneet työn yhdessä.
Seuraavana päivänä laitoin jälleen viestin järjestäjille, että meitähän oli kaksi ja että korjaavat tiedon julkaistaviin tietoihin ja palkinnonkin saavat sitten jakaa kahteen. Ainakin kilpailun sivulle asia olikin jo heti korjattu, hieno juttu!
Minulle jäi järjestäjistä todella tehokas kuva. Omalta kohdaltani kaikki ei mennyt putkeen, mutta oliko ihme: näytti siltä, että siinä oli kaksi nuorehkoa tehopakkausta järjestämässä kolmipäiväistä tapahtumaa, työtä on ollut aivan liikaa, eikä siitä ole ollut mahdollisuuksia selviytyä kunnolla. On päätetty, että tämä riittää.
Ilmiönä olen törmännyt tähän monessa paikassa. Pannaan pari-kolme korkeintaan kolmekymppistä tyyppiä tekemään isoa projektia. He selviävät siitä, kun työskentelevät aamusta yöhön viikot ja viikonloput. Ylityökorvauksista ei varmaankaan puhuta, työajoista ei senkään vertaa. Sitten kun kämmejä sattuu, nämä tunnolliset saavat huutia. En kiistä sitä, etteikö voisi tarpeen tullen venyä ja etteikö tuollaisen ponnistuksen aikana itsellänikin tulisi tehtyä myös viikonloppuna töitä, mutta se ei saisi olla oletus ja siitä pitäisi myös maksaa. Nyt tuntuu olevan tapana, että nuoria vedätetään projektityöntekijöinä niin paljon kuin kehdataan. Tapahtuman jälkeen kiitos ja näkemiin. Toivottavasti tässä tapauksessa ei ollut näin.
