Julkisuudessa velloo kaikenlaista työllisyysjuttua. Työttömät oleilevat sopimattomasti, työttömät eivät pääse töihin, eivät kelpaa töihin, eivät yritä tarpeeksi, eivät pääse vaikka yrittäisivät. Koska asia itseäni kovasti liippaa, luen juttuja korvat höröllä. Mielipiteitäkin on.
Tuntuu siltä, että työnantajien ja työntekijöiden välillä vallitsee valtava luottamuspula. Samaa sain todistaa viime vuonna osallistuessani Ellun Kanojen Dialogiin, keskusteluun opiskelijoiden ja työnantajien välillä. Dialogista lisää http://www.uusityöontäällä.fi/etusivu/ .Dialogissa keskustelimme työelämästä, toiveista ja tavoitteista. Mielenkiintoista oli se, että mitään mullistavaa ei kumpikaan osapuoli kaivannut, mutta iso ongelma tuntui olevan työnantajien ja työnekijöiden välisen luottamuksen puute. Esimerkiksi etätyön järjestäminen tuntui olevan varsin hankalaa, koska työnantaja ei luota siihen, että työntekijä todella tekee töitä etäpäivänä. Oma käsitykseni on, että työntekijät tekevät varmuuden vuoksi vähän enemmänkin etäpäivänä, koska epäilee työnantajan häntä epäilevän. Mutkikasta?
Työntekemisen moraali on muutenkin mutkikas juttu. Työntekijöillä on yleensä hyvä työmoraali, mutta ilman minkäänlaista epäilystä tai valvontaa moraali voisi nopeastikin rapistua. Valvontaa siis tarvitaan, mutta ei kyttäystä. Ehkäpä etätyökin onnistuisi parhaiten, jos päivälle olisi määritelty sopiva urakka, joka tehtäisiin urakkaluonteisesti.
Työaikakin on aika mutkikas juttu. Joissakin töissä on olennaista olla paikalla, jolloin on luontevaa myös maksaa siitä. Sen sijaan vaikkapa muotoilijan paikallaolo ei ketään lämmitä, ellei hän tee mitään. Jos työaika on kahdeksan tuntia, josta jaksaa tehokkaasti tehdä kuusi tuntia ja lopun kaksi tuntia on tekevinään, eli juttelee muiden kanssa, notkuu netissä, pelaa pasianssia vain siksi, että on oltava paikalla jotta saa palkkaa. Tämän huomaa vaikkapa siinä, että osittaisella hoitovapaalla olevat usein tekevät kuudessa tunnissa kahdeksan tunnin työt. Tehtäviä ei ole uudelleen järjestelty, työt eivät ole vähentyneet, samat asiat on tehtävä, mutta palkka tulee kuudesta tunnista entisen kahdeksan sijaan. Siinä sitten tehdään niska limassa, jotta ehtii hakemaan pikkuihmiset ajoissa kerhosta kotiin. Jos työtehtävät ovat samat, miksi palkka laskee? Tehokkuuden takiako?
Jaksamisen olen huomannut myös opettaessani. Kolmen vartin keskittymisen jälkeen kahinaindeksi alkaa nousta, eli peffat pyörivät penkeillä. Kouluissakin ihan syystä varmasti oppitunnit ovat kolmen vartin mittaisia. Sen jälkeen on hyvä oikaista itseänsä, liikutella jalkojansa ja ajatella heken ihan muuta.
