Osallistuin viikolla FinPron China Industrial Design workshopiin. Tilaisuudessa oli ehkä kolmisenkymmentä muotoilun alan edustajaa ja kiinnostavia puheenvuoroja. Tilaisuus oli Helsingissä, videoyhteys oli Kiinaan, josta saimme kuulla sekä suomalaisen Juha Kososen, Huaweillä työskentelevän muotoilijan kokemuksista että singaporilaisen Liu Jianhen kokemuksista ulkomaalaisten kanssa työskentelystä. Hän itsekin on ulkomaalainen työskennellessään Kiinassa. Yina Song puolestaan kertoi Sino-Finnish Design Parkista, joka auttaa Kiinaan saapuvia pääsemään alkuun.
Pisin ja kiinnostavin puheenvuoro oli kuitenkin hollantilaisella Jorg van den Hovenilla, joka on toiminut jo reilun kymmenen vuotta Kiinassa. Hän kertoi avoimesti käytännön asioista, ajattelun eroista ja omista näkemyksistään Kiinan kehityksen suhteen. Mieleen jäivät erityisesti kiinalaisten toimijoiden business-lähtöisyys ja auktoriteettien arvostus. Business-lähtöisyydellä tarkoitettiin tässä sitä, että projektin päämäärä on tuottaa voittoa. Meillä Suomessa ensisijainen tavoite (ainakin muotoilijoilla) on yleensä tehdä hyvä tuote, joka palvelee loppukäyttäjää hyvin ja joka toimii koko elinkaarensa ajan moitteetta, tuottaen hyötyä ja iloa. Toki myös talouden näkökulma on mukana, mutta taka-alalla. Varmasti myös business-näkökulmassa on myös nuo muut arvot olemassa, mutta kärki on toinen. Auktoriteettien arvostus van den Hovenin näkökulmassa näkyi siinä, että kiinalaiset arvostavat opettajia paljon ja heille myös muiden tunnettujen henkilöiden tunteminen on iso asia ja sitä tuodaan esiin portfolioissa ja presentaatioissa. Itselleni tuntuisi vieraalta aloittaa presentaatio selfiellä jonkun popparin tai pressan kanssa, mutta siellä sillä on arvoa. Ehkäpä nostan omassa portfoliossani tekemäni opetustyön jatkossa isommasti esille.
Kiinassa on valtavat markkinat ja volyymit ovat suuria. Isoissa volyymeissä laite-tai muottikustannukset häviävät isoon määrään. Meillä sarjat ovat niin pieniä, että moni tuote tehdään melko käsityövaltaisesti vain siksi, että ei kannata hankkia konetta tekemään jokusta kymmentä kappaletta jotain kappaletta silloin tällöin. Mieluummin palkataan naapurin Mirkku tekemään se. Suunnittelijoissa sen sijaan Suomessa on sellainen tilanne, että hyvistä suunnittelijoista on jopa ylitarjontaa. Osin tämä johtuu kohtaanto-ongelmasta. Yritykset eivät osaa ostaa, tai eivät tiedä, mistä ostaa, tai eivät tiedä muotoilusta riittävästi tietääkseen tarvitsevansa sitä. Kiinassa van den Hovenin mukaan kopioinnin aika alkaa olla ohi ja yritykset ymmärtävät designin arvon. Suomalaisella designilla puolestaan on siellä hyvä maine.
Itsekin teen yhdelle pekingiläiselle teollisuusyritykselle muotoilua juuri siksi, että suomalainen muotoilu on Kiinassa markkinointiargumentti. Ymmärrykseni mukaan ero johtuu juuri meillä vallitsevassa muotoilukäsitteessä ja funktionalismin perinnössä, ei pelkässä vanhassa maineessa. Myös suomalainen muotoilukoulutus on suosittu paitsi Kiinassa, myös Koreassa. Hakijoita Aasian mantereelta tulee ainakin Taikiin paljon, ja kun suuresta kansasta valikoituu pari–kolme opiskelijaa tänne, voi olla malko varma, että heillä on sellaista ajattelua, joka kannattaa täälläkin huomioida ja käyttää meidän opiskelijoiden hyväksi. Sillä turvataan suomalainen osaamisen etumatka myös tulevaisuudessa.
