Korvien väli

Nyt kun taas alkoi ilmaantua keikkahommia, tuli mieleen tämä pitkään mielessä muhinut ajatus, kuinka silloin, kun töitä ei ole, sitä alkaa käpertyä helposti itseensä ja olla sitä mieltä, että ei kelpaa mihinkään töihin tai että tarjotut työt eivät olisi sitä, mitä ne oikeasti ovat. Jälkimmäistä sivusta seuraava varmaankin ajattelee, että onpas nirso tuo, kun ei hommat kelpaa. Kyse on enemmänkin siitä, että kun ei ole töitä, ei usko selviävänsä töistä. Alkaa ajatella, että siinä tehtävässä on jokin osa-alue, josta ei selviä tai joka ei kuulu ydinosaamisalueeseen (vaikka olisi ihan tavallinen, helppo keikka). Ihan kuin jokaisessa työssä olisi aina juuri se tyyppi, joka on siihen kaikkein paras.

Samaan aikaan työnantajat tuskailevat, kun eivät saa tekijöitä. Eivät kuulemma ole motivoituneita tai tarpeeksi osaavia. Siinä, missä työnhakija ei usko kykyihinsä, työnantaja ei uskalla kokeilla. Tässä kohtaa työnhakijan pitäisi vakuuttaa, kuinka hän on mahdottoman kiinnostunut juuri tästä  erityisestä osa-alueesta (ja seuraavassa hakemuksessa jostain ihan muusta), kuinka juuri tämä yritys olisi unelmien täyttymys. Ei kai hieman päälleliimattua?

Niinpä näyttää siltä, että työpaikat menevät niille, jotka parhaiten osaavat markkinoida osaamistaan, eikä niille, jotka tekisivät työt parhaiten. Onko siinä sitten jotain vikaa? Minusta siinä on sitä vikaa, että hukkaamme hurjan määrän kykyjä, koska muissa asioissa kyvykkäät ihmiset eivät ole hyviä markkinoinnissa. Tarvittaisiin työnvälitystä. Henkilöstöyritykset tekevät juuri sitä työnvälitystä, joskin pääosa taitaa välittää vain vuokratyövoimaa.

Sekin on kumma juttu, että kun näitä keikkahommia tulee, niin heti alkaa nähdä omat mahdollisuutensa paljon realistisemmin – ja niitä mahdollisuuksiahan on. Kun mahdollisuuksiinsa uskoo, saattaa onnistua osaamisensa markkinoinnissa. Oman työnsä markkinointi ei olekaan ihan helppoa. Toisia on helpompi kehua, meidät kun on kasvatettu siihen, että omakehu haisee. Olenkin ottanut omaksi sloganikseni ironisen "kaunis, älykäs ja vaatimaton". Ihan vain hämmentääkseni, sehän kun on totta.