Onnistumisen resepti

Jack Welch, entinen GE:n toimitusjohtaja, antoi menestyksen reseptiksi "Hieno elämä on sellainen, että teet täysillä mitä ikinä teetkin. En pidä haalimisesta, vähän tuota ja vähän tätä. Mitä ikinä valitsetkin, tee se täysillä, älä jää sivuun. Älä ole arvostelija." (Taloussanomat 28.9. Elina Ranta). Welch on melko kiistatta onnistunut elämässään. Tämä onnistuminen tuli jo aamulla Hesaria lukiessa mieleen, kun näin kustantajan ilmoituksen, jossa onniteltiin Mauri Kunnasta tiedonjakopalkonnon johdosta. Nämä kaksi sankaria painivat aivan eri lajeissa, mutta kumpikin on selvästi löytänyt oman alansa ja saanut siitä itselleen elämänuran. 

Olen samaa mieltä, että mitä ikinä teetkin, kannattaa tehdä se täysillä. Sivusta katsominen ja toisten arvostelu ei ole hedelmällistä. Arvostelulla ymmärrän negatiivista julkista puhetta. Sensijaan toisten töiden analysointi ja parempaan pyrkiminen on minusta oikein hyvästä. Toinen asia, josta olen hieman eri mieltä Welchin kanssa, on haaliminen. Itse haalin kaikenlaista osaamista, enkä näe sitä haitallisena, päinvastoin. Tosin tässä saattaa olla alakohtainen ero: talousihmisen pitää varmaankin fokusoitua tarkemmin, kun taas muotoilijalle on ihan hyvästä kyetä ymmärtämään asioita laajemmin, jotta pystyisi luomaan rajoja rikkovia uusia ajatuksia. 

On mieltä lämmittävää nähdä ihmisiä, jotka viihtyvät työssään. Liian usein näkee heitä, jotka eivät viihdy. Tuossa samassa Welchistä kertovassa jutussa viitattiin ihmisten lokerointiin hyviksiin ja pahiksiin. Hyviksille annetaan palkkioita, pahiksille kenkää. Tuo on minusta yksisilmäistä, eikä meillä Suomessa ole varaa hukata "heikomman aineksen" luovuutta ja kykyjä. Niin monesti voidaan nähdä, miten pienistä asioista ihmiset joko painuvat maan rakoon ja halvautuvat henkisesti, tai sitten saavat aivan mieletöntä potkua tekemiselleen ja yltävät uskomattomiin saavutuksiin. Jo koulussa alkaa usein se kierre, jossa toiset menestyvät ja toiset jäävät jalkoihin. Kyse ei ole pelkästään lahjakkuudesta, sillä hyvin menestyvissä näyttää olevan yhtä lailla lahjakkaampia ja lahjattomampia kuin heikommin menestyvisäkin. Lahjakkuus toki helpottaa menestystä, mutta ei takaa sitä. Samoin vähemmät lahjat eivät estä menestymistä, vaikka vaikeuttavatkin sitä. 

Mitä tehdä? Mitäs jos kannustettaisiin lapsia jo kotona ja koulussa? Jos kotoa ei ole saanut kannustusta, koulu voisi paikata. Jos kotona on hehkutettu vähän liikaakin, koulu voisi tasoittaa ja osoittaa, että olet hyvä, mutta huomaathan, että muutkin ovat hyviä. Eipä kolaus olisi niin kova heti aikuisuuden kynnyksellä. Mitäs jos jokainen lapsi voisi jo koulussa kokea olevansa hyvä jossakin asiassa?

Olen huomannut, että jos ihmistä kehutaan jossakin asiassa, hän tekee sen entistäkin paremmin, ilolla ja ylpeydellä. Haukutut päätyvät alisuorittajiksi. Meillä ei ole varaa kasvattaa isoa alisuorittajien kerhoa.