Eilisessä Hesarissa oli hieno juttu "Omistajan oikeudella" Sunnuntaisivuilla. Se käsitteli lähinnä yritysten tarkoitusta ja voitonjakoa. Jutussa kyseenalaistettiin mm. voiton tavoittelu osakeyhtiöiden ainoana päämääränä. Olen varmaan ennenkin rutissut siitä, miten lyhytnäköistä on voiton maksimointi. Kun tarkastelujaksot ovat neljännesvuoden mittaisia, tavoitteena tietty voitto, palkkiona muhkea bonus, palkkajohtaja tekee mitä vain sirkustemppuja, jotta luvut saadaan kääntymään oikeanlaisiksi. Seuraava kvartaali onkin sitten seuraavan palkkajohtajan päänsärky. Ihmetyttää myös, miksi palkkajohtajalle maksetaan muhkeat bonukset silloinkin, kun firmalla menee huonosti? Tai jos hän saa potkut huonosti hoidetun homman johdosta?
Minusta on ihan oikein, että jos joku keksii hyvän liikeidean, toteuttaa sen ja onnistuu luomaan itselleen vaurautta, on sen kyllä ansainnut. Samoin vaikka tavallaan vaikkapa paperimiehet vahvalla ammattiyhdistysliikkeellä onkin ampunut itseään jalkaan, olen myös sitä mieltä, että jos firma tuottaa hyvin, on reilua jakaa hyvää kaikille portaille. Johtajat eivät yksin tee tulosta, siihen tarvitaan myös hyviä alaisia. Johtajan rooli on vastuullisempi ja merkittävämpi kuin alaisten, siksi johtajan palkkionkin on oltava suurempi. Rajansa silti kaikella!
Tuloerot ovat revenneet Suomessa nopeammin kuin monessa muussa maassa ja syynä on ahneus. Tämä palkkajohtajien kerho jakaa keskenään pestit, sopii keskenään palkat ja hokee julkisuudessa, kuinka on pakko maksaa, jotta hyvät tyypit eivät valuisi maasta pois. Tosiasiassa kukaan ei halua suomalaisia johtajia mihinkään. Eikä ulkomaiset johtajat kaikki ole viisaampia kuin suomalaiset. On hyviä johtajia ja huonoja johtajia, huonoja on myös hyvillä paikoilla ja hyviä huonoilla paikoilla. Lisäksi noisjohtajat tekevät parempaa tulosta kuin miesjohtajat, pienemmällä palkalla, eikä naisia siltikään näy johtopaikoilla. Hyviä johtajia ei siis haluta, vaan halutaan sopivia. Niinkuin meidän Reiska, Leka ja Petu. Valitkaa niistä, maksaa vain parikymmentä tonnia kuussa plus bonukset.
Sitten vielä se yhteiskunnallinen ulottuvuus. Minusta Suomalaisessa yrityskulttuurissa yleisesti ottaen on kova moraali. Veroja maksetaan, maksetaan oikeita palkkoja ja pyritään pitämään työntekijöistä huolta. Se onkin kannattavaa, koska hyvinvoiva työntekijä on myös tuottava työntekijä. Toki heiltä on lupa vaatia myös tulosta. Sitten on nämä muutamat, jotka huutelee tätä pörssimantraa: Ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa. Hesarin jutussa kyseenalaistettiin se osoittamalla, kuinka heterogeeninen joukko osakkeenomistajat ovat ja kuinka ristiriitaiset tavoitteet heillä on. Esimerkkinä esitettiin, että öljy-yhtiö BP:n osakkaalla saattoi olla toimeentulo rantaturismissa kiinni, kun yhtiö pihisteli ympäristövastuissaan ja aiheutti mittavan ympäristökatastrofin. Siinä katastrofissa meni sitten se toimeentulo, kun rannat pilaantuivat. Tuo näkemys johtaa minusta muutenkin laajempaan kokonaisuuteen: Osakkeenomistajat ovat ihmisiä, yhteiskunnan jäseniä ja kansalaisia. Yhteiskunta olemme me. Yhteiskunta tarjoaa työvoimaa, johtajia, maata, teitä, talousjärjestelmiä jne. Kaikki me olemme osa yhteiskuntaa, eikä ole mahdollista erottaa siitä yrityksiä omaksi saarekkeekseen, koska ne eivät ole mitään ilman yhteiskuntaa.
Yritys saa tietysti tuottaa voittoa, eikä se ole edes paheksuttavaa. Voiton mahdollisuus saa ihmiset toimimaan. Osakkaat sijoittavat rahaa voiton toivossa. Työntekijät sijoittavat osaamistaan ja aikaansa rahan vuoksi. Saattavat tehdä jopa vähän enemmän, jos luvassa olisi palkankorotus tai bonus. Yhteiskunta sijoittaa infraa, koulutusta, järjestelmiä ym. saadakseen yhteiskunnan tuottamaan itselleen toimeentuloa. Loppujen lopuksi me kaikki syömme, kulutamme vaatteita ja asumme jossakin, olimme töissä tai emme. Toiset isommalla rahalla kuin toiset, mutta köyhinkin kuluttaa loppujen lopuksi huomattavan summan rahaa perustarpeiden tyydyttämiseen. Jos hänellä ei ole töitä, meidän muiden on kustannettava tuo perustarpeiden vaatima kulutus. On siis edullisempaa saada ihmiset töihin kuin maksaa se kulutus heille meidän muiden töillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti