Viime päivinä on kovasti keskusteltu hallituksen kaavailuista työttömien aktivoimiseksi. Viimeaikoina itsekin työttömyysturvaa nauttineena nämä toimet herättävät paljonkin ajatuksia. Parasta on tietenkin se, että asialle halutaan tehdä jotain, ja toisaalta se, että tulee keskustelua.
Vapaa, 300 euron tulo, on hyvä alku. Suunta on oikea, mutta summa pieni. Ehkä näin kuitenkin mahdollinen toteuttaa. Hyvin pienituloisia se ei lohduta, koska summa vähennetään toimeentulotuesta joka tapauksessa. Parempituloisia asiantuntijoita taas se ei lämmitä siksi, että se vastaa vain vajaan päivän tuloa. Jos vain yhden päivän saa kuukaudessa tehdä töitä, se ei paljoakaan aktivoi tai tuo mahdollisuuksia löytää pitempiaikaista työtä. Jos taas tienaa 305 euroa, menee taas tukien laskenta uusiksi ja tuolla 305 eurolla pitää selvitä seuraavat pari–kolme kuukautta, kun viranomaiset laskevat soviteltua päivärahaa. Taisi jäädä vuokra maksamatta?
Vastikkeellinen sosiaaliturva sai aikamoisen täystyrmäyksen lehdissä, vaikka minusta osin suotta. Luin Hesarista, että kyseessä olisi systeemi, jossa työttömän taidot kartoitettaisiin ja sen perusteella hänelle osoitetaisiin työ, jota hän tekisi tunnin tai pari päivässä. Mahdollisesti voisi saada jotain kannustinrahaa tästä. Systeemi vaikuttaa aika työläältä viranomaisille, mutta toisaalta voisi todella hyödyttää työtöntä. Joka päivä pitäisi lähteä ihmisten ilmoille, tekisi jotain hyödyllistä ja silti olisi vielä aikaa hakea niitä oikeita töitä. Jos työ olisi heti aamuisin, olisi tikkana jo kymmenen aikaan tekemässä jotain muuta. Siinä on myös mahdollisuus löytää itsestään uusia kykyjä ja kokeilla uutta alaa, jos oma ala ei työllistäkään.
Työssäkäyntialueen muuttaminen siten, että 1,5 h:n työmatkan piiristä olisi otettava työ vastaan, on taas mielestäni täyttä huttua. Palkan pitäisi olla aika hyvä ja työn kiinnostava, että todellakin haluaisi ottaa työn vastaan noin kaukaa. Työnantaja ei todellakaan halua palkata työntekijää, joka ei halua tulla. Varsinkin, kun mihin tahansa työhön on aina tulijoita. Reilu vuosi sitten, kun palkkasin vanhemmilleni kotiin lähihoitajan, sain parissa päivässä toistakymmentä hakemusta, joista kaikki olivat asiallisia ja jokainen heistä olisi varmasti halunnut tulla töihin. Otin sitten sen, joka asui lähellä. Olisi ollut mielestäni järjetöntä ottaa töihin joku, jonka työmatkaan menee puolitoista tuntia aikaa, jos palkka on alle 2000 kuussa. Vika on siinä, että töitä ei ole. Miksi kukaan haluaisi siihen työpaikkaan jonkun matkojen takaa, kun lähempääkin löytyy hyviä tekijöitä? Työnantaja laskee oitis, että tekijä ei kauaa jaksa niin pitkää työmatkaa. Hyvä juttu esityksessä on se, että työmatka laskettaisiin ajassa, eikä kilometreissä.
Mitäs, jos hallitus vaikka tekisi esityksen itsensätyöllistämisen ja pätkätyön helpottamisesta, työn ja työttömyysjaksojen saumakohtien korjaamisesta, tai vaikkapa työnvälityksen aloittamisesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti