Jostakin olen antanut itseni ymmärtää, että näinä aikoina työntekijän (ja varsinkin sellaiseksi aikovan) tärkein taito on työnhakutaito. Joillakin se on ihan luonnostaan, toisille se on vaikeampaa. Ne, joilta työnhaku sujuu luonnostaan, kilauttavat haluamansa työpaikan pomolle ja ilmoittautuvat töihin. Ne, joilta se ei käy luonnostaan, hakevat päät punaisina kaikin keinoin, eivätkä onnistu.
Työnantajapuoli vinkuu työvoimapulaa, joka tuntuu täysin käsittämättömältä. Olettavatko yritykset, että jokaiseen tehtävään olisi yhteiskunnan varoilla täsmäkoulutettu, alle 25-vuotias, viittä kieltä puhuva, korkeakoulutettu ja kokenyt spesialisti? Puheista saa sellaisen käsityksen, että yritykset ovat halukkaita ottamaan kenet vain täyspäisen töihin, mutta totuus taitaa olla se, että he ottavat kenet tahansa työnhakutaitoisen töihin. Eikö HR-väki osaa katsoa ihmisten läpi sen verran, että näkisivät, kuka pärjäisi työssä ja kuka on oppinut myyntipuheet ulkoa?
Ehkä yrityksiin juuri haetaan työnhakutaitoisia henkilöitä. Sehän osoittaa heiltä dynaamisuutta, todellista eteenpäinpyrkivyyttä. Kun työnhakutaito on tärkein osaaminen, ei tokikaan kannata heittää hyvää taitoa hukkaan, vaan kannattaa aloittaa uusi prosessi heti uuteen taloon kotiuduttua.
Voisiko ratkaisu olla työnvälitys? Voisimme vaikkapa ideoida paikan, jossa työnhakijat ja työnantajat kohtaavat. Paikan, jossa ammattilaiset arvioisivat työntekijöiden osaamista ja soveltuvuutta sekä työpaikan sopivuutta. Työnvälitystoimisto?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti