lauantai 5. lokakuuta 2013

Freet vai omat?

Trendinä jo jonkin aikaa on ollut ulkoistaa omia työntekijöitä ja käyttää enemmän freelancereitä. Minullehan se sopii, koska olen freelanceri ja työt tulevat siis minulle ja kaltaisilleni. Tämä suuntaus kiehtoo monia muotoiluintensiivisiä yrityksiä. Tuntuu, että kenelläkään ei enää ole omia muotoilijoita, tai jos onkin, määrää on vähennetty, tai jätetty vain osa osaamisesta, esimerkiksi muotoilujohto ja tekniset suunnitelijat. Sitten vain pidetään ikkunat auki, niin sieltä kohta tulvii luukun täydeltä uusia ideoita.

Tämä toimii näin, kun yritys on riittävän iso ja tunnettu. Silloin riittävän moni suunnittelija älyää tarjota ideoitaan ja yrityksellä on varaa valita. Jos yrityksen tunnettuus ei ole hyvä, suunnittelijat eivät ehkä tulvaksi asti ole jonossa ovella. Silloin, kun tarjontaa on, se on varmasti monipuolista, koska ideat tulevat milloin keneltäkin suunnittelijalta. Ostaja voi keskittyä poimimaan itselleen sopivimmat.

Suunnittelijalle tämä on haastavaa, koska omaa työtään pitäisi osata myydä ja siinä olemme tunnetusti aika huonoja. Lisäksi myyntitaito ja suunnittelun intohimo ei aina osu saman kynän varteen. Suurin haaste on mielestäni hinnoittelussa. Ala ei ole kovin hyvin palkattu, eivätkä tekijät aina osaa hinnoitella töitään. Kun yritys ostaa jo tehtyä työtä, on muitettava, että kaikki suunnittelutyö, jota työhön on upotettu, pitää laskuttaa. Myös markkinointikulut ja muut työhön liittyvät kulut pitää saada peitettyä. Ongelmia tulee, jos kauppa ei käy, silloin ei tietysti kaikkia kulujakaan saa millään peittoon, muuten se ainoa myyty työ maksaisi miljoonan. Rahasta ei tälläkään alalla juurikaan puhuta, vaikka kyllä pitäisi. Samoin olisi hyvä jakaa näkemyksiä siitä, mikä on kohtuullinen määrä markkinointikuluja kutakin työtä kohti tai miten kiinteitä kuluja peitetään.

Ideaalitilanne tekijälle olisi, että teettävän yrityksen kanssa tulisi vakituinen suhde. Se olisi myös teettäjän etu, kun tietäisi minkätasoista ja -tyylistä suunnittelijalta on tulossa. Töitä voisi tehdä yrityksen lähtökohdasta käsin eikä siitä, mitä kuvittelee yrityksen tarpeiden olevan nettisivujen ja huhujen perusteella. Nyt suunnittelija yrittää olemassa olevan sortimentin perusteella arvailla, mitä yritys tarvitsisi, käyttää pari viikkoa luonnosteluun ja saa kuulla, että ei kiinnosta. Parasta on, kun suunnittelijalla on muutama vakiasiakas. Silloin heitä pystyy palvelemaan joustavasti ja on vielä aikaa kertakeikoille ja kilpailutöille. Silloin voi tehdä työn terveistä lähtökohdista asiakkaan kanssa keskustellen.

Kovasti monet haikailevat muotoilun kultaisille vuosikymmenille, jolloin tehtiin nyt jo klassiseksi muodostuneita muotoilutuotteita. Silloin tehtailla oli muotoilijoita töissä, jotka kuukausipalkalla tekivät kaikenlaisia kokeiluja ja materiaalitutkielmia. Sellaiseen ei enää kellään ole aikaa. Ei edes koulussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti