Mikä tisain?

Luin tämän päivän hesarista sivun C2 Lauantaiesseetä, Hannu Pöppösen Designin käsite on venynyt. Ensimmäisenä tapetille joutui Designmuseon nimi. Museon nimi vaihtui kymmenisen vuotta sitten Taideteollisuusmuseosta Designmuseoksi. Muistaakseni silloin perusteluina oli mm. ulkomaalaisten vaikeudet löytää museo. Perustelu (ainakaan tuo minun kuulemani) ei vakuuttanut. Tämän päivän hesarin jutun mukaan taideteollisuus olisi ollut sanana vanhahtava ja ongelmallinen. Minusta vanhahtavuus ei haittaa, kun siellä esitellään juuri niitä vanhahtavia asioita. Ainakin silloin, kun itse olen käynyt katsomassa näyttelyitä kyseisessä museossa, ne ovat olleet taideteollisuuden historiaa esitteleviä näyttelyitä. Kiinnostavaa, toki, ja erittäin taideteollista. Kyseisen Hesarin jutun perusteella (minkä itsekin tunnistan) muotoilun käsite on laajentunut, ja mikä huvittavinta, muotoilu kun on ulkomaankielellä design, on designille maan tavan mukaisesti annettu eri sisältö kuin muotoilulle. Perusteluna lienee se, että ulkkaritkin ymmärtäisivät. Ei ne ulkkarit kuitenkaan ymmärrä suomea muutaman lainasanan perusteella, ja vaikka ymmärtäisivätkin, sanan erilainen tarkoitus sotkee ymmärtämisen lopullisesti. Sana muotoilu on silkkaa suomea ja kertoo hyvin, mistä suomalainen muotoilu on lähtöisin. Ranskassa halutaan myös käyttää ulkomaankielistä sanaa design, koska siellä halutaan tehdä pesäeroa lähtökohtaan les arts décoratifs eli koristetaiteet. Meidän muotoilu-sanallamme on muodonannon merkitys, mikä edelleen on tärkeä osa muotoilua. Minua närästää se, että muotoilu-sanaa käytetään myös muuhun suunnitteluun. Ymmärrän lähtökohdan, jossa vaikkapa palvelumuotoilu tarkoittaa sitä, että palveluja suunnitellaan muotoilun keinoin, mutta minusta voitaisiin silti puhua palveluiden suunnittelusta. Teollisen muotoilijan koulutuksessa ainakin Taikissa saa kyllä hyvät eväät palveluiden suunnitteluun muotoilun keinoin.