Luovuudesta

Luovuus on osa tervettä ihmistä. Kun henkilö on henkisesti terve, hän on luova. Luovuus ei rajoitu vain tietyn alan ihmisiin tai taiteilijoihin, vaan luovuutta tarvitaan lähes kaikissa ammateissa ja koko elämässä. Luovuutta on kyky ajatella itsenäisesti ja tehdä omanlaisia ratkaisuja sekä elämän suurien linjojen suhteen että arkipäivän askareissa tai työtehtävissä. Luova ihminen ei tee asioita niin kuin on aina tehty, vaan niin kuin hyvä tulee.
Luovuutta kiihottava voima on ongelma. Luovuus kukkii siellä, missä on jotain korjattavaa. Silloin keksimme ratkaisuja, oli kyseessä sitten yhteiskunnallinen ongelma tai toimimaton käyttöesine.
Yksi luovuutta kiihottava ongelma on puute. Usein luovia ratkaisuja joudutaan tekemään perinteisten ratkaisujen mahdollistavien resurssien puutteesta. Siksi en usko, että resurssien valtava lisääminen tuottaisi hillittömästi entistä luovempia ratkaisuja. Luovalla mielellä on taipumusta keksiä parhaat ratkaisut käytettävissä olevin resurssein: tehdään niin kuin hyvä tulee siitä, mitä meillä on, niillä reunaehdoilla, mitä meillä on. Jos reunaehdot laajenevat ja resurssit lisääntyvät, se ei välttämättä tuota luovempia ratkaisuja. Niukkuus ruokkii luovuutta. Jos kaikki on hyvin, ei tarvitse luoda mitään uutta.
Kun uskallan, olen vahva. Luovuus tarvitsee uskallusta ja vahvuutta. Vaikka ajatukseni olisivat kuinka luovia ja suoltaisivat maailmaanyrjähdyttäviä innovaatioita, niistä ei olisi mitään iloa, ellen uskaltaisi tuoda niitä esiin.
Luovuuteen nivoutuu yhteen uskallus, tahto, hyvä itsetunto ja suotuisa ympäristö. Kun on tahtoa, on itsetuntoa, kun on itsetuntoa, saa ympäristöltä tukea, ja kun on ympäristöltä tukea, niin uskaltaa.