Elämä on.

Voe tätä elämätä. Ei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Minulla oli sellainen suunnitelma, että kun tuilen reissuilta kotiin (vuosi sitten), hoidan opinnot ja opinnäytteen nippuun tavoiteajassa ja sitten siirryn tienaamaan. Tarkemmin ajatelleen piti saada opinnäyte maaliskuun loppuun jätettyä ja siihen mennessä muutkin opinnot valmiiksi ja sen jälkeen sitten alkaa katsella työpaikkoja ja kartoittaa mahdollisuuksia.
Miten sitten kävikään? Opinnot tuli, tosin vaikeimman kautta, valmiiksi tavoiteajassa. Opinnäyteprojekti meni puihin, mutta sain siitä kursittua kokoon kuitenkin ihan säädyllisen paketin ja valmistuin. Sen sijaan juuri kun viimeistelin opinnäytettäni maaliskuussa, äitini sai aivoinfarktin. Hän oli siihen asti hoitanut aiemmin infarktin saanutta isääni ja niinpä sitten viimeistelin opinnäytteeni isääni hoitaen. Äidin sairaalareissu venyi kolmeen ja puoleen kuukauteen ja senkin jälkeen apua tarvittiin aika paljon päivittäisissä toimissa. Nyt siis molemmat vanhempani tarvitsevat jatkuvasti jonkun läsnäoloa, jotta arki sujuisi. Jonkun pitää laittaa ruoka nenän alle, hoitaa talous ja juoksevat asiat. Jonkun pitää auttaa pukemisessa, pesemisessä ja lääkitsemisessä. Minusta tuli ensin lähihoitajaharjoittelija. Onneksi heillä on kohtuullisen hyvät eläkkeet molemmilla, joten palkkasin heille kotiin hoitajan. Näin siis minusta tuli pikaylennyksellä hoivakodin johtaja.
Hoitajan palkkaaminen oli yllättävän edullista. Ennen äitini sairastumista siellä kävi siivooja, kauppapalvelu, pyykkipalvelu ja kotihoito. Jokainen laskutti erikseen, kotihoito tulojen mukaan. Nyt siellä käy yksi ihminen, joka hoitaa heidät molemmat päätyönään ja siinä ohessa tuon muun rumban. Hoitajan palkkaaminen täysipäiväisesti kaikkine sivukuineen jää alle 2000 euron. Ongelmana juuri nyt on KELA, joka ei tahdo uskoa, että hoitajan palkkaaminen on välttämätön terveydentilasta johtuva lisäkustannus, joka pitäisi ottaa huomioon eläkettä saavan hoitotukea myönnetäessä. Sitä saa menoista riippuen korkeintaan 341 euroa per nuppi.
Molemmat vanhat ovat siinä kunnossa, että ilman hoitajaa he tarvitsisivat hoivakotitasoisen hoitopaikan (palvelutalo ei riitä). Kumpikaan ei selviä ruoanlaitosta tai -lämmittämisestä, kumpikaan ei saa vaatteita yksin päälle tai pois, kumpikaan ei saa roskaa lattialta roskikseen, kummankin kävely on huteraa ja hidasta. KELAn virkailija perusteli hylkäävää päätöstä sillä, että he eivät voi kustantaa hoitoa, joka ei ole perusteltu, eli esim. kiviterapiaa joka olisi jonkun mielestä "aivan välttämätöntä". Ymmärrän, mutta kun nämä tyypit eivät pärjää kuin pari tuntia kerrallaan yksin, jonkun on oltava siellä ja sille jollekin on paikallaolosta maksettava. Minusta on ihan sama, tekeekö paikallaolija reikihoitoa, kiviterapiaa tai ikkunanpesua, kunhan on paikalla, ruoka, perushoito ja muu hoituu. Nythän KELAn kanssa on riitaa siitä, mitä hoitaja siellä tekee. Hoito ja hoiva kuuluu hoitotuen piiriin, mutta kodinhoito ei. Tosin sitten muistin, että hakiessani isälle hoitotukea viime keväänä, siinä otettiin huomioon siivoojan ja pyykkihuollon kustannukset. Jos hoitaja ne tekee, sitä ei huomioida. Miksiköhän? Tein sitten tarkennuksen hoitajan työsopimukseen, että hoitoon ja hoivaan on käytettävä 80% työajasta, lopun aikaa sopii vaikkapa lakaista lattiaa tai pestä pyykkiä. Sitten vain sekuntikellon kanssa vahtimaan! Mainittakoon, että hoitaja tähänkin mennessä lähinnä hoitanut heitä, mutta myös laittanut heille ruokaa, siivonnut tarvittaessa ja vienyt roskia. Kiviterapia ei tietääkseni ole ollut hänen alaansa ;o) Nyt jännityksellä odotan valituksen käsittelyä.
Mitä sitten työnhakuun tulee, niin syyskuussa sitten ilmoittauduin työnhakijaksi ja aloin etsiä paikkaa. Aika kiven alla tuntuu olevan, liekö tämä yleinen taloudellinen tilanne nyt semmoinen. Sain kuitenkin TE-keskukselta aimo kädenojennuksen, sillä kun olen nyt työtön, voin mennä puoleksi vuodeksi harjoittelijaksi TE-keskuksen laskuun. Saisin siis ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, joka minulle liiton jäsenyyteni opiskelujenkin aikana säilyttäneelle on ihan kohtuullinen, lisäksi "ylläpitokorvaus", joka korvaa lähinnä matkakuluja. Sillä keinoin saisin työkokemusta, jota minulla muotoilijana ei vielä ole, vaikka mainosgraafikkona onkin. Jalkaa oven väliin, siis! Aika monesta muotoilutoimistostakin sain pakit, vaikka ilmainen työ ensin kiinnostikin. Säikähtivätköhän, kun huomasivat minun olevan jo aikuinen? Pelkäävätkö minun pitävän oikeuksistani kiinni vai epäilevätkö minun olevan wanhus? Ehkä he eivät ole huomanneet, että yksi nelikymppinen vastaa kahta kaksikymppistä. Minusta tämä ikä on lähinnä etu, sillä olenhan älyttömän viisas ja osaava, älykäs ja kaunis, vieläpä vaatimatonkin.
Viime viikolla vaihdoin strategiaa. Tulin ajatelleeksi, että insinööritoimistot ovat juuri kohderyhmää, siellähän meitä muotoilijoita tarvitaan. Ensimmäinen soitto tuotti haastatteluajan, joten tiistaina nähdään, tuottiko se tulosta. Paikka vaikutti oikein hyvältä, joskin tietysti en tiedä enempää, kuin mitä netistä löytyy.