Tästä olenkin halunnut kirjoittaa jo jonkin aikaa. Patoutumia siis. Marimekko on sitä Suoman Virallista MuotoiluTotuutta, johon kuuluu myös sellaisia brändejä kuin Iittala, Fiskars ja Arabia. Opiskellessani Arabiassa poikkesin joskus katsomassa koulun alakerrassa olevaa Arabian tehtaanmyymälää ja tarkistamassa, onko Virallinen Muotoilu edelleen voimissaan. Oli se. Joka kerta. Myymälän alakerrassa oli sitten Suomen Epävirallisen Muotoilun myymälä, pieni puoti, jossa myytiin kaikenlaista pienempien tuottajien tuotoksia.
Onhan toki muotoilun kärkibrändien tuotteet pääsääntöisesti hyvin muotoiltuja ja aina laadukkaasti valmistettuja, mutta toisinaan ne kuluvat aivan puhki kuin marimekon unikot. Onhan toki unikkokuosi ihan kiva ja ymmärrän senkin, että sitä levitetään, kun kaupaksi menee. Kannattaahan kauppiaan lyödä rumpua niin kauan kuin menekkiä on, mutta miksi joku haluaa ostaa sitä?
Minun vaatimaton mielipiteeni muotoilusta on kuitenkin se, että jos asia on toimiva, käytännöllinen ja kaunis, se on hyvää muotoilua. Jos se asia on kahvikuppi, sen pitää toimia kahvikuppina, olla kivan näköinen, kestää konepesua ja sopia muuhun kattaukseen. Tuotanto ei saa olla liian kuormittavaa ympäristölle eikä liian kallista. Usein tuntuu, että jotkut eivät uskalla luottaa omaan arviointikykynsä, jolloin on helpompi ostaa jotain brändiä. Kaverit ymmärtää heti, jos sanoo, että tämä on Marimekkoa. Sen sijaan, jos ostaa jonkin tuntemattoman valmistajan tuotteen, joku voisi vaikka sanoa, että "ostitpa kamalan härpäkkeen". Oisko kauheaa? Sanoisiko joku oikeasti noin?
Entäs sitten nämä "luksusbrändit". Kun Luis Vuitton tuli Suomeen, en tuntenut brändiä ennestään (juu, en ole kovin kiinnostunut). Olin joskus nähnyt Vuittonin laukkuja tietämättä brändin arvoa. Mieleen ne olivat jääneet siksi, että ihmettelin, miksi joku ostaa noin rumasta kuosista tehdyn laukun. Edelleen olen samaa mieltä: minusta Luis Vuittonin kuosi on ruma. Laukut ovat varmasti laadukkaita, mutta suurin arvo on tietysti siinä sosiaalisessa nousussa, jonka ostaja kokee heilutellessaan kassia, jonka hinnan monet tietävät nelinumeroiseksi. Kopioita tosin on liikkeellä siinä määrin, että luultavimmin sosiaalinen asema asettuu tyrkkyjen ja wanna-be-varakkaiden välimaastoon, kun brändin tuntevat kanssaihmiset arvelevat laukkua kopioksi.
Sitten ärsyttää se, kun muotoilu käsitetään juuri siksi unikkokuosiksi. Tarkoitan sitä, että tehdään "muotoilua" sillä, että liimataan unikkokuosi tuotteen pintaan. Se on koristelua. Kaipa senkin voi laskea kuuluvan muotoiluun, mutta muotoilun ytimessä ovat kuitenkin ihan muut asiat, kuten tekniikan ymmärrettäväksi tekeminen, toiminnallisuus ja muoto. Muotoilua voi olla myös vaikka palveluiden suunnitteleminen. Usein se on olemassa olevien asioiden parantelua, joskus kehityksen ohjailua sopivaan suuntaan. Suurin osa on huomaamatonta arjen helpottamista ja maailmanparantamista. Siksi en ole huolissani siitä, että muotoilijana en tunnista kaikkia luisvuittoneita. Ei mun tarvii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti