Viime viikon hiljaisuuden syy oli pikalähtönä varattu muutaman päivän Istanbulin-matka, jonka tuomisina vatsatauti. Onneksi sairastuin vasta kotona, toisin kuin matkakumppanini…
Matka meni muuten hyvin. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä tämä idän ja lännen sulatto. Yksi sellainen sulatto nähtiin viime keväänä Hong Kongissa, toinen on meillä koto-Suomessa ja nyt näimme kolmannen. Erityisesti sieltä jäi mieleen koristeellisuus, joka meikäläisittäin oli ylenpalttista ja lähes liiallista, mutta sopi kyllä hyvin kohteisiinsa. Näimme Hagia Sofian, Sinisen Moskeijan ja Top Kapin. Kaikki kolme olivat häkellyttävän hienoja, yltiökoristeellisia ja tietysti turistien kansoittamia nähtävyyksiä. Hagia Sofiassa häkellytti myös kristillisen rakennuksen muuttaminen moskeijakäyttöön (nykyisin se on museona) siten, että siellä näkyvät molempien kausien jäljet; sekä kristilliset Neitsyt Maria- ja Jeesus-mosaiikit sekä moskeijoista tutut kynttelikkökruunut, pyöreät kirjoitustaulut ja alttarialueen tunnusmerkistöt. En siiden nimiä tunnista, joten en yritä enempää kuvaillakaan. Yllättävän samankaltaisia asioita kirkoissa ja moskeijoissa on. Sininen Moskeija on edelleen käytössä. Sekin oli valtava, häkellyttävän kaunis ja mieltä ylentävän oloinen paikka. Tosin säälittävän pieni karsina oli varattu naisille jumalanpalvelusten ajaksi yhdestä nurkasta valtavaa salia. Mikäpä minä olen sitä kommentoimaan. Top Kapi oli Sulttaanin palatsi, nykyisin museo, hienolla paikalla kaupungin keskustassa meren rannalla. Upea rakennuskokonaisuus, muurien ympäröimine puutarhoineen. Näimme siellä upeasti koristeltuja rakennuksia 1400-luvulta. Palatsikompleksin alue on n. 80 000 m2 kokoinen ja siellä on asunut parhaillaan nelisen tuhatta ihmistä.
Kävimme myös katsomassa, miltä kaupunki näyttää Aasian puolella. Sieltä on myös kuva, Iskelen metroaseman sisäänkäynti, joka näyttää minun silmiini perin istanbulilaiselta. Aasian puolella englanninkielentaito oli huomattavasti hervinaisempaa kuin Euroopan puolella, jossa englantia puhuivat yhtä monet kuin Helsingissäkin. Tuntuu jotenkin aina vain aika hassulta, että ulkomailla käynti on niin helppoa nykyään. Matkustaminen on edullista ja nopeaa, puhelimet toimivat kaikialla, sähköpostit ulkevat mukana, kaikki osaavat englantia… jokin eksotiikka jää siinä kokematta! Aiemmin, kun oli ulkomailla, oli tavoittamattomissa, oikeasti kaukana. Nykyään käynti Euroopan toisella rajalla on kuin käynti Kainuussa. Siitäköhän johtuujoidenkin matkalaisten turvallisuudenharha, ettei tarvitsisi matkavakuutusta ottaa? Luulen, että experience olisi aika toinen, jos sattuisi vaikkapa loukkaantumaan vakavasti.
Oih, ois paljon kirjoitettavaa, mutta nyt ei ehi… jatkan taasen joku päivä. Nyt linnan juhlia katselemaan! Onnea Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti