Suomen Kuvalehdessä tänään julkaistussa Tiina Raevaaran blogissa suomitaan yliopistojen lukukausimaksukokeilua ( http://suomenkuvalehti.fi/blogit/tarinoita-tieteesta/yliopistojen-lukukausimaksukokeilu-epaonnistui ). Kirjoituksessa kerrotaan, että lukukausimaksuja on kokeiltu kolmessa yliopistossa englanninkielisissä maisteriohjelmissa, jossa EU/ETA-alueen ulkopuoliset opiskelijat ovat joutuneet maksamaan opinnoistaan. Lähes kaikille oli kuitenkin myönnetty stipendi opintomaksuja varten.
Oliko tuossa kokeilussa mitään järkeä? Määrätään maksu ja annetaan rahat sen maksamiseen. Yhtä tyhjän kanssa. Itsekin ulkomailla opiskelleena huomasin, että lukukausimaksut saivat opiskelijat suhtautumaan eri tavalla opintoihinsa. Maksut lisäsivät motivaatiota, koska rahaa harvalla on liikaa. Toisaata jotkut joutuvat keskeyttämään, kun rahat loppuvat. Monet vaativat kursseilta enemmän, koska maksavat siitä.
Italiassa kävin erinomaisen tuotemuotoilukurssin. Kurssin aluksi teimme harjoituksia paperista, josta meidän piti tehdä erilaisia ilmiöitä, muuttaa materiaalia ja sen tarkoituista. Tein kontrastia ja jatkuvuutta ilmentävät työt. Tämä oli vain pieni ajatuksia suuntaava lämmittelytehtävä, joka johti uudenlaiseen ajatteluun ja oli minusta pedagogisesti erinomainen harjoitus. Italialaiset, jotka maksoivat kalliita lukukausimaksuja, olivat kauhuissaan: jos iskä kuulee tästä, se ei kyllä suostu enää rahoittamaan tätä!
Italiassa opiskelukaverit olivat lähes kaikki varakkaista perheistä. Politecnicon Design-osastolle pyrkiville oli pääsykoe, jossa oli kysytty lähinnä yleissivistystä mittaavia kysymyksiä. Pyrkiessäni Taikiin valintakokeet olivat aika paljon tiukemmat, joskaan yleissivistystä ei kyselty vaan kokeet painottuivat ideointiin ja visuaaliseen esittämiseen. Politecnicon suurin karsinta oli perheen varallisuudessa. Myöskään vanhempia opiskelijoita ei juurikaan ollut. Kampuksella tallaavista neljästätuhannesta opiskelijasta lisäkseni yksi keski-ikäinen maisteritutkintoa suorittava osui kohdalle ja yksi kolmikymppinen. Opintotukijärjestelmää ei ollut, mutta koulu tarjosi osa-aikatöitä vähävaraisille opiskelijoille opintotoimistossa ja vähävaraisilla oli mahdollisuus anoa alennusta. Silti hyväosaisuus paistoi opiskelijoista kauas.
Taikissa kanssani opiskelleiden taustat olivat moninaiset. Kaikista yhteiskuntaluokista ja monen ikäisiä, enemmän ja vähemmän varoissaan olevia opiskelijoita. Ulkomaalaisia oli maisteriopinnoissa paljon. Maisteriopinnot olivat englanninkieliset ja moni oli kotoisin Aasiasta. Näistä kaukomailta tulleista muodostui kansainvälinen ilmapiiri, jossa suomalaisetkin opiskelijat kansainvälistyivät. Kaikki oppivat toistensa työskentelystä ja arvoista. En usko, että Suomeen tulleet design-opiskelijat olivat vähävaraisia tai heidän kouluttamisensa vertautuisi kehitysapuun (vrt. SK:n blogi), mutta en myöskään usko, että he olisivat valinneet syrjäisen Suomen opiskelupaikakseen, ellei opiskelu olisi ollut ilmaista. Sinänsä olisi varmasti hyvää kehitysapua tarjota kehittyvien maiden nuorille opiskelupaikkoja.
Suomalaisessa systeemissä on myöskin mahdollista vaihtaa alaa ja opiskella laaja-alaisemmin. Hyvin monet vaihtavat koulutussuuntaa vuoden opintojen jälkeen. Se on minusta kansantaloudellisesti tuhlausta, hirvittävän kallista opinto-ohjausta, mutta yksilön kannalta varmasti hyvä valinta. Useammalta alalta perustietoja hankkineena on varmasti laajempi näkemys lopulliseen alaansa, varsinkin, jos alat jotenkin tukevat toisiaan. Näin saamme myöskin poikkitieteellisiä ajattelijoita, jotka tekevät varmasti hyvää myös kansantaloudelle.
Minä en kannata lukukausimaksuja. Meillä ei ole varaa hukata niiden ihmisten lahjoja, joilla ei ole varaa lukukausimaksuihin. Nyt meillä on edes jonkinlainen, joskin niukka, taloudellinen mahdollisuus opiskella haluamansa tutkinto vanhempien varallisuudesta tai painostuksesta riippumatta. Se tuottaa itsenäisiä kansalaisia, jotka jo nuorena ovat ottaneet taloudellisen vastuun itsestään. Ulkomaalaisille määrätty maksu lopettaisi kansainvälisen toiminnan melkolailla kokonaan. Nyt ulkomaalisten opiskelu Suomessa auttaa niitä suomalaisia opiskelijoita, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä vaihto-opintoihin. Näin he voivat saada kokemusta ulkomaalaisten kanssa työskentelemisestä sekä arvokkaan opin itsekseen pärjäämisestä ilman vanhempien tukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti