Keskustelin kollegan kanssa siitä, millä tavalla toimivat ekonomivetoiset ja insinöörivetoiset muotoilutiimit. Muotoilijavetoiset me tiedämme, nehän on ne parhaat ja pätevimmät, jos meiltä kysytään. Ekonomivetoiset tiimit menevät meidän muotoilijoiden silmissä aivan liikaa raha edellä, lyhytnäköisesti ja ahneesti. Insinöörit taasen menevät tekniikka edellä, härpäke-featuret silmissä kiiluen. Meidän mielestä kumpikaan ryhmä ei ota riittävästi käyttäjää huomioon. Meillä muotoilijoilla taasen voisi olla käyttäjille sopivat ideat, mutta eihän ne mene kaupaksi, kun emme me osaa myydä.
Koulutuksessa meihin valetaan uskoa omiin kykyihimme ja rohkaistaan tekemään asioita laajasti. Hyvä niin, mutta olisi myös hyvä oppia se, että kaikkea ei voi eikä tarvitse hallita, vaan on hyvä tehdä yhdessä. On voitava luottaa siihen, että samaan visioon voi pyrkiä montaa kautta ja monen koulukunnan yhteistyönä. Näin voisimme saada aikaan haluttavia, toimivia ja kaupallisesti kannattavia tuotteita ja palveluita. Tiimeissä tarvitaan monenlaista osaamista ja eri koulutuksen saaneiden pitäisi ymmärtää toistensa ajattelua ja luottaa toisiinsa. Luottamista pitää olla niin paljon, että voi antaa toisen tehdä oikeasti oman osansa ilman, että ollaan työntämässä omaa näkemystä toisen tontille.
Mainosgraafikkona huomasin, että muiden visuaalisten ammattien ammattilaisilla oli sellainen käsitys, että he ovat päteviä graafiseen suunnitteluun, koska osaavat käyttää Photoshopia ja InDesignia, ja koska he ovat visuaalisella silmällä varustettuja. Visuaalista suunnittelua kyllä moni onnistuukin tekemään, mutta ei se välttämättä painokelpoista ole. Pitäisi ymmärtää myös se, miten tuote valmistetaan ja millaiset suunnitteluvaatimukset tuotanto vaatii. Silloin osaisi myös käyttää tekniikkaa hyväksi ja voisi löytää aivan uusia tapoja tuottaa tuote olemassa olevalla tekniikalla. Ilman tuotantotekniikan hyvää tuntemusta suunnittelija on sidottu valmiisiin ratkaisuihin ja saattaa tehdä myös tietämättään vaikeasti tuotettavia tai kalliita tuotteita. Graafisessa suunnittelussa vaikkapa värillisen paperin käyttö voi olla hieno tehokeino, mutta tekniikkaa tuntematon ei osaa arvioida, miten painovärit käyttäytyvät värillisellä paperilla.
On jännittävää huomata, kuinka silloin, kun tuntee itsensä hyväksi, koko maailma on auki kaikkine mahdollisuuksineen. Kaikkea voi tehdä ja lopputulos on silkkaa mahtavuutta. Silloin, kun itse uskoo itseensä, myös muut uskovat, tukevat ja asiat onnistuvat. Tällä alalla on paljon herkkiä ihmisiä, joilla elämä on enemmän tai vähemmän tuuliviirinä pyörimistä, välillä itketään murheen syvimmässä alhossa kurjan projektin surkeaa loppua, välillä riehutaan riemussa, kun kaikki menikin hyvin. Siinä välillä epäillään, pyristellään, yritetään, vaivutaan epätoivoon, noustan ylös ja kuohutaan taas. Jos ollaankin vähän herkkähipiäistä sakkia, siitä on myös hyötyä, sillä herkkyys on ymmärrystä. Se on sitä, että ymmärtää, mitä asiakas haluaa, mitkä käyttäjien motiivit ovat ja kuka tiimissä tarvitsee juuri nyt tukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti