Tuttavani parahti Facebookissa lähirantansa tilasta Helsingin Sörnäisissä, siinä hiilikasan katveessa. Kun Helsingin rantoja kiertää, valtaosa rannasta on juuri sellaista: joutomaata, teollisuusaluetta, parkkipaikkaa. Mikäli edellämainittuja ei satu olemaan, saattaa rantapenkere olla rakennettu niin, ettei ainakaan uimaan ole mitään asiaa. Aika moni kaupunkilainen kuitenkin tunnustaa käyneensä kuutamouinnilla jossain ei-niin-luvallisessa paikassa.
Kaupunki on rakentunut pala palalta, laajentunut ja kehittynyt. Kehitys on toisinaan ollut yksisilmäistä, ja asukkaat on unohdettu. Vaihtoehtoisesti alueita on vain jäänyt varjoon, kukaan ei ole huomannut lähteä niitä kehittämään. Parkkipaikkoja ei ainakaan saisi ikinä vähentää, jos autoilijoilta kysytään. Alueella asuvat ihmiset eivät useinkaan osaa edes unelmoida, millaisia keitaita heidän kulmillaan voisi olla. Jos vaihtoehtoja olisi näköpiirissä, voisi olla että parkkipaikatkaan eivät enää tuntuisi niin tärkeiltä.
Helsinkiin on palkattu ensimmäiset kaupunkimuotoilijat. Heidän tehtävänään on laajentaa muotoilun käyttöä kaupungin organisaatioissa. Kaupunkisuunnittelu on oiva kohde muotoiluajattelulle. Hyvänä esimerkkinä kaupunkimuotoilijoiden projekti Lahden asemanseudun suunnittelussa, jossa muotoilijat ottivat kaupunkilaiset mukaan ideoimaan alueen uutta käyttöä. Toiveet myös kuultiin ja ne esitettiin aluetta suunnitteleville arkkitehdeille. Ne tulivat myös suunnitelmiin mukaan. Tärkeää oli se, että ideoita kerättiin syvällisemmin keinoin kuin pelkällä kyselyllä, ja toisaalta että ideat myös toteutuvat. Mihin asukkaat ovat itse osallistuneet, eivät tietenkään halua valittaa. Rakentamaan päästään pikemmin ja tuloskin on varmasti mieluisampi asukkaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti