Juuri nyt on meneillään horotoilun, eli villivihannesten eli syötävien rikkaruohojen paras sesonki. Tämä on trendi minun mieleeni. Se liittyy pitempään vallalla olleeseen luonnollisuutta korostavaan megatrendiin, joka puolestaan alkoi vastaiskuna yltiökeinotekoiselle tekniikan etevyyttä korostavalle trendille. Ihmiset halusivat palata takaisin, kun huomasivat keinotekoisuuden liialliseksi. Onneksi kaikkea edistystä ei tarvitse trendien mukana hylätä, vaan voimme hyödyntää uusia keksintöjä, jotka edelleen meitä miellyttävät. Pitkälle jalostetut, isältä pojalle säilyvät elintarvikkeet eivät enää miellytä. Siispä hortoilemaan! Jokainen tunnistaa muutan syötävän kasvin, joista voi aloittaa. Kukapa ei olisi lapsena maistellut juolavehnää tai ketunleipää? Voikukan ja vuohenputken nuoret lehdet sopivat salaatin joukoon ja voikukista saa hyvänmakuisen lisukkeen paistettuna.
Hortoilu on yksilöllistä, pienimuotoista puuhastelua, mutta olisiko siitä teolliseksi tuotteeksi? Nokkosta viljellään jo ainakin pienimuotoisesti. Aiemmin sitä on käytetty myös kuitukasvina. Nokkossipsejä kehuvat monet. Nokkonen kuulemma parantaa veren hemoglobiiniarvoja ja kohottaa miesten testosteronitasoa. Kovat väitteet, vai mitä? Muitakin väitteitä on esitetty, uskottavin lienee se, että jos sitä ei joka ojanpenkalla kasvaisi, maksaisimme siitä huimia summia luontaistuotekaupassa. Kuka alkaisi tuottaa nokkossipsejä? Ostaisin minäkin pussillisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti