Nyt on sitten virallinen Kesä. Valtaosa työn raskauttamista lomailee, on juuri palailemassa lomilta tai lähdössä lomille. Säät suosivat ja arki unohtuu. Itse olen ainakin elokuun loppuun asti viitenä päivänä viikossa kahdeksasta viiteen toimiston ilmastoidusta atmosfääristä nauttimassa, joten lomat koskettavat minua lähinnä hiljaisuutena toimistossa. Hiljaista onkin, sekä äänimaailman osalta, että työmäärässä mitaten. Freelancerina/pätkätyöläisenä lomat eivät minua koske, tai paremminkin pidän niitä silloin kun ehdin ja sen verran kuin tuntuu kulloinkin olevan varaa. Näinä taloudellisina aikoina ei juurikaan uskalla lomailla.
Toinen ryhmä, joka ei lomaile, on työttömät. Tämän päivän Hesarissa (s. A12) kerrottiin vihdoin kaavailtavan joitakin toimia pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi. Tähän asti toimet ovat olleet lähinnä toimeentulon kiristämistä, jonka kuvitellaan innostavan työnhakuun. Eipä innosta. Jos kuvittelisi itsensä siihen asemaan, että olisi pudonnut "toivottomien tapausten" sarjaan, olisi varmasti niin masentunut, että ei saisi itseään mihinkään. Itsekin sain kokeilla työttömyyttä jokusen kuukauden ja se todella oli lamauttava kokemus, vaikka omat työllistymisen mahdollisuuteni olivatkin melko hyvät. Jos tilanne olisi jatkunut, olisin varmasti menettänyt kokonaan uskoni omiin kykyihini enkä olisi enää uskaltanut hakeakaan mihinkään. Niin näyttää monelle käyvän, eikä silloin yhteiskunnan sormella osoittelu auta yhtään, vaan paremminkin lyttää potentiaalisen veronmaksajan syrjemmälle yhteiskunnasta. Jotta syrjään sysätyn ihmisen saisi palkkatyöhän takaisin, tarvittaisiin rohkaisua ja arvostusta. Arvostus työelämässä on näkyvimmillään palkka. Usein työttömät ajan mittaan hakeutuvat vapaaehtoistöihin työttömien omiin järjestöihin tai muihin vapaaehtoisjärjestöihin. Niillä taas ei ole varaa palkata ketään eivätkä monet niistä pyörisi ilman vapaaehtoisia.
Ihmisten syrjäytyminen on sekä yhteiskunnallisesti kallista että henkilökohtaisesti syrjäytyneelle itselleen elämää leimaava tragedia. Jos tahtoa löytyy, keinoja varmasti on. Palvelumuotoilun avulla uusia keinoja voisi kehittää ja löytää sellaisia keinoja, joista hyötyvät sekä yhteiskunta että syrjäytynyt itse. Keinoja, jotka ottavat huomioon sekä yhteiskunnan edun että työllistettävän henkilön tarpeet kannustavasti ja syllistämättä. Työttömyys ei ole lomaa. Se on stressaavaa ja sitovaa. Stressaavampaa ja sitovampaa kuin työssäkäynti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti