Ruokamuotoilua

Olen hurahtanut villiyrtteihin. Nokkosmuhennosta, sieniä ja marjoja olen laitellut aina, mutta viime vuonna aloitin tosissani vuohenputkien syömisen. Sehän on se inha rikkaruoho, joka ei katoa kuin syömällä. Siispä syömään! Tänä vuonna kierrokset kovenevat, tarkoitus olisi oppia tuntemaan ja käyttämään jokunen uusi yrtti,  ainakin litulaukka. 

Luonnonmukaisuus on ollut jo pitempään näkyvillä oleva megatrendi, samoin itse tekeminen. Villiyrttien keräily ja niistä ruoan valmistaminen sopii molempiin trendeihin. Mistä moiset sitten kumpuavat? Väitän, että ne pohjautuvat ihmisten kyllästymiseen keinotekoisuuteen. Ruoka erityisesti on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä paljon. Siitä on tullut teollista, eikä sen alkuperää enää tunnista. 

Teollinen sinänsä ei ole paha asia. Se, valmistetaanko ruoka kotona kolmen litran kattilassa vai Saarioisten äitien kolmensadan litran sammiossa, ei ole olennainen ero. Ero tulee siitä, että teollinen tuotanto on tehokasta. Eikö kuulostakin hyvältä? Tehokkuus kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että valitaan edullisimmat raaka-aineet. Sekin kuulostaa hyvältä. Kuitenkin, jos edullisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että neitsytoliiviöljy korvautuu palmuöljyllä (se yleisin kasvirasva), ei enää kuulostakaan niin hyvältä. Palmuöljy sisältää paljon tyydyttynytä rasvaa ja sen tuottaminen tuhoaa sademetsiä. Sopisi paremmin traktoriöljyksi, jos johonkin pitäisi käyttää. Teollisesti tuotettuun ruokaan käytetään usein köyhempiä raaka-aineita, jonka takia makua pitää parannella arominvahventeilla. Ruoan valmistamisen ja nauttimisen välillä kuluu aina paljon aikaa, joten valmisruoka on aina seissyttä. 

Jos valmistan kotona ruoan, näen itse kaikki raaka-aineet ja voin ne valita. Käytän öljyä, joka maksaa kaupassa pari euroa enemmän pullo, kuin halvempi "traktoriöljy". Ostan vähän kalliimman pastan, koska se on täysjyvätuote. Ostan luomumaidon, jotta lehmäkin saisi elää lehmiksi. Ne ovat valintoja, joita en voisi tehdä valmisruokaa ostaessani. Toisaalta teollisessa valmistuksessa juuri näillä asioilla saadaan aikaan se hinta, jonka ihmiset ovat valmiita lättypizzastaan maksamaan. Valmistuksessa rahaa kuluu huomattavasti myös työvoimaan, kiinteistöihin ja logistiikkaan. Jos raaka-aineet olisivat oikeasti kuin kotikeittiössä, hintakin olisi toinen. 

Valmisruokien makuun tottuu. Jos on aina syönyt tehdasmuonaa, oikean ruoan maku voi olla hämmentävä kokemus. Nykyinen trendi kuitenkin on juuri aitojen makujen uusi löytäminen ja isoäidin reseptien kokeilu. Ihmiset haluavat aitoja asioita. 

On todella hienoa, että myös valmisruokia on saatavilla. Silloin, kun tilanne vaatii, saa kelvollisen vatsantäytteen lämmittämällä valmista. Jatkuvaan käyttöön ja jokapäiväiseksi ruoaksi en valmiita ruokia kuitenkaan huolisi.