Olen katsonut muutaman jakson Bassoradion ohjelmaa "Isäntänä Kari Aalto". Siinä haastatellaan monenlaisia tavalla tai toisella tunnettuja henkilöitä ja haastattelijana on Pertti Kurikan nimipäivät -bändin laulaja Kari Aalto. Kyseinen bändi koostuu neljästä kehitysvammaisesta, jotka soittavat kantaaottavaa punkia omasta elämästään. Heistä on tehty myös dokkari Kovasikajuttu, jonka moni on ehkä nähnytkin. Kiinnostavaa tässä on se, että he itse ovat ilmeisen kyllästyneitä heihin kohdistuviin ennakkoluuloihin ja hoitotoimien kohteena olemiseen ja niinpä päättivät tehdä asialle jotain. Voin kuvitella, että jonkinlaista bänditoimintaa on järjestetty ja jotain ohjausta on saatu, mutta kyllä nämä heput itse ovat sanomaansa levittämässä ja päitään nostamassa. Tämä on hyvä esimerkki jonkinlaisesta liikehdinnästä, jossa ennen marginaaliin sysätyt ihmiset eivät enää suostu olemaan marginaalissa vaan vaativat päästä osallisiksi yhteiskunnan eri toimintoihin.
Myös muiden vammaisryhmien suunnalta on kuulunut vaatimuksia yhdenvertaisuuteen. Liikuntavammaiset taistelevat matkustusoikeuksiensa puolesta. Apuvälineiden, kuten proteesien tai rollaattoreiden, ulkonäköön haluttaisiin panostaa ja poistaa niistä vammaisuusleima. Näyttää siltä, että heidän mielestään kyse ei ole vammasta tai viasta, vaan henkilön ominaisuudesta. Se meidän tavisten on opittava.
Ehkäpä vihdoinkin yhteiskuntamme on riittävän kypsä hyväksymään kaikki jäsenensä näkyviksi. Jospa vihdoin keskivertojen joukossa saisi olla tasavertaisena pitkät, lyhyet, laihat ja lihavat, raajarikot, sairauden voittaneet, kehitysvammaiset ja aistivammaiset, masentuneet, adhd:t, seksuaalivähemmistöt, punatukkaiset ja kaljut.
Tärkeää osallistumiselle yhteiskuntaan on se, miten otamme vastaan ja hyväksymme erilaisuutta. Kun joku marginaalista pyrkii keskemmälle pöhinään, tarvitaan joskus vähän rohkaisua. Voisimme ojentaa kättä ja tuupata pikkuisen silloin, kun joku meistä on jäämässä marginaaliin, tai on pyrkimässä marginaalista pois, oli syy marginaalisuudelle sitten mikä hyvänsä. Todellisuudessa kuka tahansa voi jostain syystä joutua sivuun vaikkapa sairauden takia. Yhteiskuntaan mukaan pääseminen on tehtävä helpoksi ja siitä on mielestäni kyse hyvinvointivaltiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti