Opetus- ja kulttuuriministeriö yritti ostaa ainakin Kaisa Lekalta ja Kasper Strömmanilta töitä ruokapalkalla. Tehtävänä olisi ollut piirtää livenä kaksi päivää Suomen valtion ja Unescon järjestämässä sananvapaus-seminaarissa Finlandia-talolla. Tämä ylitti uutiskynnyksen, ja aiheesta. Samaa kuulee monelta suunnalta. Ikään kuin olisimme jossain kuukausipalkalla ja ihan huvikseen piirreltäisiin kaikenlaisia logoja ja konsepteja, koska se on niin kivaa.
Työhän on kivaa. Se ei silti ole syy olla maksamatta siitä. Mahtaakohan Suomen valtio kinuta ilmaisia catering-palveluita seminaariinsa?
Minulle ei ole valtiolta tullut tarjousta, mutta tietysti mietin, mitä olisin siihen vastannut. Kaisa Leka kieltäytyi, Strömman kieltäytyi. Molemmat julkistivat tarjouksen. Strömman kirjoitti blogissaan, että nyt voimme jättää verot maksamatta ja tarjota tilalle näkyvyyttä :) Strömman kirjoitti jokin aika sitten blogissaan myös Turun Sanomilta saamastaan tarjouksesta, jossa tarjottiin näkyvyyttä kirjoitustyöstä. Silloin hän teki vastatarjouksen, tarjoutui ostamaan ilmoitustilaa TS:ta näkyvyydellä, mutta kauppoja ei sitten tullutkaan.
Minä olisin voinut ehdottaa tarjouksen tekijälle, että hän luopuisi kahdeksi päiväksi palkastaan ja se ohjattaisiin minulle. Toinen houkutteleva vaihtoehto olisi ollut kunnon performanssin järjestäminen. Olisin mennyt piirtämään ja varannut jakun alle sopivalla tekstillä varustetun paidan. Esimerkiksi "The Ministry of Education and Culture wanted me to work here for free". Sitten vain sopivan tilaisuuden tullen jakku pois ja hattu kiertämään: "If you think I should be payed for my work, can you please instead pay me some money, please." Jos tulisin ulos heitetyksi, olisi performanssi vieläkin messevämpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti