Kiertotalous on kasvava trendi ja pienenä kansana olemme ketterästi mukana uusissa jutuissa. Tätä hehkutti myös The Guardian pari päivää sitten ilmestyneessä jutussaan. Valitettavan usein kierrätys käsitetään askarteluksi, jossa tehdään vaikkapa koreja kahvipusseista. Kierrätystä sekin, mutta se on käsityötä ja sellaisenaan hyvä juttu, mutta ei yleensä teollista tuotantoa. Mittakaava ei riitä maailman pelastamiseen.
Kävin tässä eräänä päivänä Kierrätyskeskuksessa ja ihastelin uudistettuja huonekaluja, jotka on tuunattu Kierrätyskeskuksessa raikkain ja hauskoin päällyskankain. Se on jo hyvä askel kiertotaloutta kohti; pidennetään kestokulutushyödykkeiden elinikää. Myynnissä oli myös Plan B -vaatteita, jotka on tehty vanhoista kierrätyskankaista. Vaatteiden ompelua voi tehdä teollisesti myös vanhoista kankaista ja lopputulos on hieno. Vaatteet ovat raaka-aineidensa ansiosta yksilöllisiä, vaikkakin oletan, että ne tehdään pienissä sarjoissa samoin kaavoin.
Itse haluaisin olla kehittämässä teollisen mittakaavan kiertotaloutta ja tässä olisi paljon muotoilutarpeita. Kierrätysprojekteissa on ollut kiinnostavia avauksia, mm. tekstiilijätteen hyödyntämisessä uusiksi kuiduiksi. Teollisuudessa syntyy isompia eriä jätettä, joka on yksiaineista, tasalaatuista ja puhdasta. Esimerkiksi tekstiileistä jää pakanpäitä ja tilkkuja. Muovituoteiden valmistuksessa jää valupurseita, jotka ovat kaikki puhdasta, samaa raaka-ainetta. Niiden hyödyntämiseen voisi kehitellä uusia mahdollisuuksia. Yllättävissä paikoissa raaka-ainetta ei ole saatu kiertoon. Syynä voi olla kustannukset, menetelmien puute tai vanhat tottumukset.
Jottain tarttis tehrä. Kysykää muotoilijalta! o/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti