Otamme valtakunnan oppineimman henkilön ja vähiten oppineen henkilön ja muodostamme jonon oppineisuuden mukaan. Poimimme keskimmäisen, eli valtakunnan mediaanioppineen. Kuvittelen sellaisen Suomessa: Puhuu äidinkielenään suomea, tulee toimeen myös englannilla ja hieman vaivalloisesti myös ruotsilla. On opiskellut alkeet saksaa tai ranskaa, josta ymmärtää vähän, vaikkei juurikaan puhu kieltä. Matematiikka riittää mainiosti arkipäivän asioihin, päättelykyky moneen muuhunkin vaikka derivointi onkin unohtunut. Ymmärtää, mistä mediassa puhutaan ja on maailman tapahtumista kiinnostunut. Koulua on tullut käytyä peruskoulun jälkeen kolme vuotta, ehkä sen jälkeenkin on aloitettu jokin koulutus, joka on jäänyt kesken. Täydennyskoulutusta on saattanut kertyä, mikäli vuosia on jo vierinyt ammatin hankkimisen jälkeen. Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä pitempään hän on koulussa viihtynyt.
Jossain muualla päin maailmaa mediaanioppija olisi lähes lukutaidoton.
Sillä, kuinka oppinut maan kansalaisten suuri massa on, on valtava merkitys maan kilpailukyvylle. Sillä on paljon suurempi merkitys kuin sillä, millaisia yksittäisiä neroja on valtakuntaan sattunut syntymään. Nurinkurista, miten työelämä rahvaan koulutustason jatkuvaan nousuun suhtautuu.
Ideaalitilanteessa johtaja visioi, jakaa visionsa keskijohdolle, joka kukin oman alansa kohdalta tarkentaa visiota ja jalkauttaa sen työntekijöille. Työntekijät ymmärtävät vision ja tekevät kukin oman osansa yhteiseen päämäärään pääsemiseksi. Todellisuudessa visioita ei aina ole tai ne eivät välity, kukaan ei tiedä mihin pyritään, miksi tai miten. Tärkeintä on valvoa, että toiset tekevät osansa tuntemattoman päämäärän eteen. Päämäärän korvaa täytettävä raportti.
Suomalaisella mediaanioppineella työntekijällä on hyvät edellytykset johtaa omaa työtään, motivaatiota tuottaa tulosta ja kykyä kehittää työtään. Silti tuntuu, että yhä useammalla työpaikalla työn tuottavuuden parantamiseksi kehitetään työnkulkuja, jotka muuttavat työtä tehdasmaisemmaksi. Kehitetään systeemejä, joiden pitäisi helpottaa työn tekemistä, tehdä lopputuloksesta ennanta arvattavampaa ja saada ihmiset sitä kautta tuottamaan enmmän. Lopputulos saattaa kuitenkin olla se, että ihmiset turhautuvat olemaan systeemin automaattisia osia, turhautuvat, eivätkä enää vaivaudu ajattelemaan. Miksi vaivautua, jos siitä ei ole kuitenkaan mitään hyötyä?
Yksi työhön mielekkyyttä tuova tekijä on mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön ja työn tekemisen tapaan. Jos työ ei tunnu mielekkäältä, tunnollinenkin tekijä vain tekee sen, mitä odotetaan, eikä edes yritä enempää. Toisaalta, jos puutuneelle puurtajalle tarjoaa todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa työn kehittämiseen, tulokset voivat yllättää. Ehdottomasti kannattaa kokeilla!
Koska meillä asiantuntijatyö muuttuu enemmän ja enemmän systeemin osaksi, meillä on enemmän ja enemmän hyvin koulutettuja vaihetyöntekijöitä. Ihmisiä, joilla on hyvä koulutus, älyä ja kykyä, mutta kaikki se valuu hukkaan liukuhihnan ääressä yksitoikkoista vaihetta toistaen. Liukuhihna vain on muuttunut exel-taulukoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti