Viime viikon, samoin kuin edellisenkin, olen viihtynyt tavallista enemmän tietotekniikan parissa. Ei siksi, että olisi ollut mukava puuhailla jotakin, vaan siksi, että koneeni ei ollutkaan yhteistyöhaluinen. Reilut viisi vuotta vanha MacBook Pro alkoi hidastella, joten reippaana ajattelin asennella käyttöjärjestelmän ja ohjelmat uusiksi, jolloin kaikki vuosien varrella kerääntynyt digitaalinen tauhka jäisi pois.
Valitettavasti en ymmärtänyt, että koneessa oli todellakin aika vakava ongelma. Tai ehkä ei koneessa vaan sen varmuuskopiointijärejstelmässä. Juuri siinä, johon olin kaikki hengentuotteeni uskonut. Tarkoituksella en tuonut varmuuuskopiosta järjestelmää, enkä ohjelmia, jotta kaikki hidastelevat ongelmat eivät palautuisi, vaan asentelin ne kokonaan uudelleen tuoreina versioina. Sitten toisin ne varsinaiset omat tiedostoni, aarteeni, aatosteni hedelmät menneiltä vuosilta tähän päivään saakka.
Olisin tuonut, jos olisi ollut mitä tuoda.
Pitkällisen, piinaavan etsiskelyn jälkeen varmuuskopioilta löytyi työt-kansio päivämäärällä 14.5.2014. Sentään tältä vuodelta, sillä ensin löysin vain 2011 syksyn kopion ja kylmä hiki hiipi selkäpiihin. Toukokuu ei ollut ihan niin paha, varsinkin kun nyt olen etupäässä hakenut töitä enemmänkin kuin tehnyt niitä. Ne työt, mitä olen tehnyt, löysin talteen erikseen ottamistani meileistä painovalmiina pdf:nä, joten hukkaan menivät "vain" alkuperäiset, muokattavat tiedostot. Päätyöni kesän aikana on ollut Silmäasemalla ja ne työt toimiston serverillä, joten tämän hetken tienestitöihin tämä ei onneksi vaikuttanut.
Varmuuskopionti petti minut nyt toisen kerran. Edellinen kerta oli syksyllä 2011, kun olin aloittelemassa opinnäytteen tekemistä. Silloin piukahti kovalevy, lähes varoituksetta, eikä varmuuskopiointi ollut onnistunut viikkoon. Silloin uutta tavaraa oli paljon, joten kokeilin tiedostojen palauttamista huollossa. Se ei ollut hyvä idea. Homma kesti todella kauan, eikä sieltä löytynyt lopulta sen tuoreempia tiedostoja kuin varmuuskopioiltakaan. Kaikenlainen tallentaminen oli siis epäonnistunut jo jonkin aikaa, eikä työskennellessä huomannut kuin pientä hidastelua. Tällä kertaa varmuuskopiot näyttivät onnistuneen, mutta tarkempi tutkiminen paljasti, että kopioilla oli vain järjestelmä, kirjastot ja ohjelmat. Juuri ne, joita en halunnutkaan palauttaa. Käyttäjäosioni oli pudonnut kokonaan pois.
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että varmuuskopion lisäksi toinenkin kopio niistä itse aarteista on hyvä olla. Lisäksi sen, että ilman konetta on orpo olla. Myös se tuli selväksi, että vaikka kene helpottaa kovasti työntekoa, itse asiassa mahdollistaa sen, se välillä ottaa veronsa.
Bonus: Piirtopöytä lakkasi toimimasta, koska juuri viimeinen käyttöjärjestelmäpäivitys ei enää tue noin antiikkisia lisälaitteita. Huoh. Ihminen on luotu tekniikkaa varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti