Kaikkihan me tiedämme, että mitä enemmän itseään kouluttaa, sitä paremmin pärjää työmarkkinoilla. Näin meille on kerrottu, enkä halua väittää vastaan. Olen tosin myös nähnyt, että ei niitä tohtoreitakaan aina olla kinuamassa töihin, sillä työnantajat väittävät heidän olevan liian teoreettisia ajattelultaan ja ehkäpä myös pelätään liian isoja palkkapyyntöjä, tiedä häntä. Aika moni hyvin koulutettukin on vailla töitä, joskin harvempi kuin alemmalla koulutuksella varustettu. Ongelma lienee lähinnä siinä, että korkeasti koulutetun osaaminen tuppaa olemaan kapea-alaista, jolloin ne potentiaaliset työpaikat ovat aika vähäiset ja todella haussa olevat paikat vielä vähäisemmät. Niinpä moni päätyy työllistämään itse itseään (kuten minäkin). Valitettavasti itsensä työllistävät harvoin pääsevät edes minkään työehtosopimuksen minimipalkoille. Joukko ei ole vähäinen, ja jos he (me) huomaavat, että työllistyminen yhteiskunnassa onkin petosta, sitähän mennään sitten barrikaadeille.
Toinen kiinnostava koulutussuunta ovat yksittäiset kurssit. Niiden tarkoituksena on ylläpitää ammattitaitoa ja lisätä sitä. Itsekin huomenna suuntaan opiskelemaan Power Pointia, jotta osaisin tehdä hienot työpohjat asiakkaalle, joka niitä ehkä joskus haluaa. Aina silloin tällöin kahlaan jonkin nettikurssin Lynda.comissa (suosittelen), jokin uusi tekniikka kuvankäsittelyssä tai kikka ohjelmistoissa. Ovatko ne siten oikeasti työllisyyttä parantavia? Sikäli kyllä, että taidot kehittyvät, jos kurssi on sopivan tasoinen ja hyvin vedetty. Ei, mikäli taso ei ole sopiva tai aihe ei kiinteästi liity omaan työhön.
Pitkään samaa työtä tekevälle kurssipäivä on myös virkistävä. En tarkoita sosiaalista virkistystä, jota sitäkin ohessa tulee, vaan ammatillista virkistystä. Kun omia rutiineja ravistellaan ja niistä puhutaan uudessa yhteydessä, se virkistää ja antaa uusia ajatuksia ja keinoja suoriutua työstä entistä tehokkaammin. Lisäksi työntekijä kokee olevansa arvostettu, mikäli työnantaja haluaa häntä kouluttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti