X – Y 1 – 1

Onpa pakko taas möläyttää, kun silmiini osui Taloussanomien ikäeroja työelämässä ruotiva kirjoitus. Tuossa oli aivan vastakkaiset mielipiteet juuri esittämiäni kohtaan. Kirjoituksessa väitetään, että nuoret eivät suostuisi ohjattaviksi ja vanhat olisivat tottuneet olemaan käskytettävinä ja näin nöyränä tottelisivat helpommin. Se, miksi omat mielipiteni aiheesta ovat aivan päinvastaiset, johtunee siitä, että yksilölliset erot ovat niin suuret, että kokemukset ovat kullakin aivan erilaiset. Samoin voi olla, että eri aloja värjäävät koulutuserot. Toisilla työpaikoilla on koulutetumpaa väkeä kuin toisilla.

Kirjoituksessa väitetään, että nuoret eivät taivu käskettäviksi. Näkisin kuitenkin, että nuoret taipuvat helpommin, sillä heillä on tarve näyttää sopeutuvansa ja epävarmempi olo kokeneempien kollegojen seurassa. Toisaalta, tietysti, on niitä, joteka omistavat ainakin tämän puolen Euroopasta ja heille ei tarvitse tulla mitään neuvomaan, ainakaan vanhojen pierujen, mutta sitä tautia ei ikä paranna.

Vanhojen väitettiin taas olevan tottuneita käskytettäviä. Minun kokemukseni mukaan vanhemmat taasen saattavat olla toisaalta muutosvastarintaisia, tapoihinsa luutuneita, tai sitten omaa alaansa niin syvästi tuntevia asiantuntijoita, että he todella tietävät paremmin, mitä pitää tehdä, eivätkä siksi halua lähteä mihinkään turhiin, tai jopa haitallisiin muutoshumppiin mukaan.

Aihe on kovin tapetilla juuri nyt, kun työuria pitäisi pidentää, mutta milloin ei haluta nuoria töihin, milloin ei haluta pitää vanhoja töissä. Itse koen olevani näiden ikäryhmien välillä, tosin juuri alaa vaihtaneena junnuus välillä vaivaa ja sitä sitten kompensoin täti-ihmisen elämänkokemuksella. Olen kuitenkin päässyt aivan viime aikoina vaihtamaan ajatuksia nuorten kanssa ja se ilmapiiri on hyvinkin tuttu. Vanhempia työntekijöitä eri aloilta kuuluu tietysti tuttavapiiriini.

Kaiken kaikkiaan tuokin artikkeli löysi jyvän: on johtajan ammattitaitoa pystyä johtamaan eri ikäisiä työntekijöitä. Se on sitten kumma, että toiset johtajat saavat alaisistaan enemmän irti kuin alaiset olisivat itse voineet kuvitellakaan, kun taas toiset johtajat aiheuttavat lähinnä sairauspoissaoloja. Hyvä johtaja on todella bonuksensa ansainnut, mutta huonosta johtajasta pitää uskaltaa yrityksessä hankkiutua eroon.