Varsinkin aika, sehän kävi niin, että lupaavasti aloittamani blogi jäi pitkäksi aikaa lillumaan. Kevät oli melkoisen kiireinen jokseenkin raskaan talven jälkeen ja oli priorisoitava mielenterveyden vuoksi.
Viimeiset viisi kuukautta olen ollut muotoilijana tuotekehitysprojektissa. Kieltämättä projekti on ollut silmiä avaava. Työ sinänsä on ollut vain vähän sitä, mitä itse pidän muotoiluna. Olen kyllä suunnitellut uutta tuotetta, mutta sellainen suuremman mittakaavan tarkastelu, joka on muotoilulle tyypillistä, on puuttunut. Aloittaessani toivoin, että saisin harjoitella mallintamista ja sitä on kyllä ollut aika paljon – minusta on tulossa Rhinoceros-guru hyvää vauhtia :o)
Toinen mielenkiintoinen seikka työssä on "insinöörikulma". Muut projektiin osallistuvat ovat tekniikan miehiä, aloina ohjelmointi, automaatio ja muut insinööriltä kuulostavat alat. Koko ajattelu on mielenkiintoisesti erilaista. Kun puhumme vaikkapa toiminnallisuudesta, kaveri saattaa ajatella sitä, miten se kootaan, minkälainen ohjelmisto siellä on ja miten ohjelmisto on rakennettu. Minä taasen ajattelen, miten loppukäyttäjä mahtaa pitää sitä kädessään ja mitä hän mahtaa ajatella, kun laite vilkkuu.
Jätän tämän jutun tähän, sillä muuten kirjoitan koko yön, enkä jaksa enää puoleen vuoteen kirjoittaa sanaakaan. Kuten joogatessa: vähän on hyvä. Palataan aiheeseen.
Odotellaan jatkoa ;) t Suvi
VastaaPoista