Tuli sitten istuttua viisi vuotta erinäisissä Euroopan parhaissa muotoilukorkeakouluissa ihan vain siksi, että pääsisin harjoittelemaan puhelinmyyntiä. Näillä avuilla sei ei tosin ole kovin tuottoisa bisnes. Myyntiartikkeli on oma työ, kohderyhmä hakusessa ja aika hyvin hukassa. Asenne on kohdallaan ja motivaatiota oli, mutta sekin hiipuu kun aikansa luukuttaa eikä mitään tapahdu.
On toki niinkin, että tämänhetkinen taloustilanne on aika vaikea tulla markkinoille, kun se on myös vaikea pysyä merkkinoilla. Slti keljuttaa, kun töitä ei ole tarpeeksi. Satunnaisilla keikoilla ei jaksaisi kitkutella, kun intoa ja taitoa parempaankin tekemisen olisi. Näillä näkymillä kieltämättä eräiden vaikuttajien puheet työn tarjonnan lisäämisestä kuulostavat irvokkailta.
Vertailun vuoksi: Asuntomarkkinoilla kuulemma pienet asunnot viedään käsistä. Yhtäkin kämppää oli ollut kaksi ostajaa kilpailemassa. Työn tarjonta ei ole kuulemma riittävä. Vain muutama sata hakijaa joihinkin työpaikkoihin.
Mitäs sitten ne muut duunit? Minäkin voisin oikein hyvin lähteä tekemään muutakin, mutta kait aika turha kuvitella, että joku ottaisi töihin toiselta alalta loikkaavan, joka luultavimmin hinkuaa takaisin omalle alalleen. Tarjontaa kun on aivan kiusaksi asti. Rekrytointikin on niin työlästä, kun pitää kahlata aivan mahdoton määrä hakemuksia läpi. Huh-huh. Eipä käy työnantajia kateeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti